Läski olo ei ota talttuakseen.Siihen ei auttanu se,että pidin tänään lepopäivän,eikä se,että vedin naamaani 6 sellasta pientä muffinssia.Että hyppikäämme riemusta,kyllä on niin mahtava fiilis taas vaihteeksi.Mä en oikeesti tiedä,mikä mua vaivaa..oonko mä masentunu vai mitä tää on.Mä en jaksais vaan olla täällä.Matkalla mulla oli ihan hauskaa ja aina kotonaki mä oon kyllä suht positiivisella mielellä,tai mun ajatukset ei oo kovin synkkiä.Se ei voi johtua laihdutuksesta,koska laihdutanhan mä kotonaki..Se on tää paikka,joka ahdistaa,varsinki nämä tyypit tuossa seinän takana.Täällä on niin hirveet paineet,että pitäs olla niin vitun sosiaalinen ja tutustua ihmisiin..Mut mua vaan ärsyttää nää tyypit!Mä en halua olla niiden kans missään tekemisissä..nytki oon miettiny,mitä sellasta ruokaa voisin ostaa viikonlopuksi,mitä ei tarvis säilyttää jääkaapissa..Ettei tarvis poistua täältä huoneesta ku lenkille vaan.Tosin kämppis ehkä saattais alkaa ihmetteleen,miks en muuta tee,ku istun yksinäni.No,jos se jotain kysyy,niin sanon,että on niin paljo kouluhommia,että ei kerkee.Mikä on kyllä ihan totta,mun pitäis tehdä vaikka ja mitä,mut aina jostain syystä jumitun koneelle.Kotona on se hyvä puoli,ettei oo nettiä,niin saa jotain aikaseksikin.Ku vaan jaksaisin vielä 6 viikkoa,niin sitte jätän hyvästit tälle paikalle,eikä mun tarvi kestää näitä ihmisiä enää ikinä.
  Tänään oon siis syöny:aamupalaksi reissumiehen molemmat puolet,päällä oivariinia,juustoa ja tomaattia,vettä ja kaakao.Lounaaksi puoli lautasellista salaattia(en muista mitä siinä oli),1 pieni peruna,vähän karjalanpaistia,ehkä 1 1/2 dl marjoja ja vähän vaniljakastiketta,muki teetä(ilman sokeria)2 pientä muffinssia,lasi vettä,4 muffinssia lisää,äsken päivälliseksi puoli lautasellista salaattia ja vähän lasagnea ja nyt juon vielä puol litraa light kokista ja sit en syö enää mitään.Ja olen tosiaan laiskotellut tämän päivän.Aamulla oisin voinu lähtee lenkille,koska tunnit peruuntu,mut olo tuntu niin väsyneeltä,että jätin suosiolla väliin.Ehkä mä jaksan sitte huomenaamulla vetää kunnon pitkän lenkin.Tai no ei mitään ehkä,vaan mähän vedän!
   Välillä mulla on sellasia ihan hyviäkin hetkiä ja positiivisia ajatuksia,että kyllä mä nyt jaksan nää 6 viikkoa,että ei mulla oikeesti oo mitään isoja ongelmia,että mä vaan tahallani teen kaikesta niin vaikeeta ja suurentelen asioita.Mut kai mulla on joku helvetin luonnevika,mä haluaisin vaan toteuttaa omia rutiinejani ja jos en jostain syystä pysty niin sekös on maailmanloppu.Mä suunnittelen asiat pilkuntarkasti etukäteen..mihin aikaan käyn lenkillä(ja siitä ei oikeesti voi poiketa!),mitä syön ja millon...joskus musta tuntuu että mä teen itteni vielä hulluksi näillä säännöillä ja sillä,että ihmiset,jotka ei "anna" mun noudattaa niitä on poikkeuksetta ärsyttäviä ja sietämättömiä idiootteja..Eihän ne ihmiset edes tiedä mun fucking säännöistä mitään!Niinku esim.mun kämppis:se on mukava tyyppi ja meillä on ollu hauskaaki yhessä,mut ku mulla on päähänpinttymä siitä,että en "voi" tai "saa" jumpata,jos joku näkee.Ja koska haluan jumpata aina lenkin jälkeen,mut pitää yrittää venyttää lenkkiä niin kauan että tiiän sen lähteneen.Toisaalta ihan hyvä,kuluu enemmän kaloreita,mut siihen suunnitteluun kuluu niin paljo mun energiaa..sit en jaksa tehdä mitään oikeesti hyödyllistä,esim.koulujuttuja.Sama juttu nukkumaan menemisessä.Mä oon luonnostaniki jo hirveen iltauninen,mun luonnollinen rytmi on sellanen,että meen nukkumaan aikasin,enkä myöskään veny sängyssä puoleen päivään(koska mun pitää lähtee lenkille).Laihduttaessa tää korostuu,koska en iltasin jaksa nälän vuoksi valvoa ja aamulla haluan nousta aikasin aamupalalle.No,mun kämppis on huomautellu tästä mun aikasesta nukkumaan menemisestä ja siks yritän valvoo..miellyttämisen halusta.Ja taas yks asia,joka lisää mun ärtyneisyyttä,koska ilmeisesti ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää mennä aikasin nukkumaan.En voi siis tehdä monia asioita,niin ku haluaisin,koska pelkään liikaa,mitä muut musta ajattelee.Vituttaa.
   Mut mun kavereista mä tykkään ja äidistä..koska ne ei oo uhka mun rutiineille.Miks tän pitää olla niin vaikeeta?Syksyllä mä olin vielä rakastunu ja onnellinen,eikä mulle tullu huonoa omaa tuntoa,jos söin tai en menny lenkille(paitsi sit aloin kyllä lihookki),eikä mua suuremmin haitannu mun kämppiksen seura tai nää ihmiset..mä tykkäsin olla täällä.En halunnu ikinä pois.Nyt mä oon jatkuvasti väsyny ja vittuuntunu,enkä saa mitään aikaseksi,en tiiä mitä tulevaisuudellani tekisin,en haluais hakea mihinkään kouluun.Haluaisin vaan olla tyytyväinen itteeni.Mut enhän mä ikinä ole.