Mene pois.Älä sano enää sanaakaan.Kun sinä et sano sanaakaan,voin kuvitella että sinua ei ole,että minuakaan ei ole.
Haluatko sinä että minä olen onnellinen,vapaa,kaikkea sitä kliseistä paskaa jonka takia et voi olla kanssani?Ole sitten hiljaa.Minä olen jo löytänyt jotain parempaa.
Se on minun kanssani koko ajan.Minä olen sille tärkeintä niin kuin sekin minulle.Se tekee minusta paremman,kauniimman.Sinä sanoit rakastavasi silmiäni.Katso miten ne tuijottavat tyhjää juostessani näillä teillä muistojani pakoon.
En halua syyttää sinua.Sanoa että kylmyytesi sairastuttaa minut,koska sehän olisi lapsellista.Ei sinua ollut elämässäni silloin kun se tuli minuun asumaan.
Se jakaa huoneensa surun kanssa.Suruun sinä olet syyllinen.Mutta minun ei ole lupa puhua siitä.Sinulle minä esitän hyvää ja kaunista luonnetta,kai alitajuisesti toivoen että teeskentelemällä saisin sinut taas tähän.
Tuntisiko tätä horjuvaa ruumista samaksi jota hyväilit niin monena yönä?Tuntisiko kylmiä sormiani niiksi jotka kuumina piirsivät jälkiä ihoosi?Tai näitä väsyneitä kasvoja niiksi joita suutelit tuhat kertaa.Kun minä en enää tunne.
Minne me katosimme?Tämän huoneen seinät ovat nähneet meidät niin monta kertaa,mutta eiväthän ne mitään kerro.Minne ovat meidät piilottaneet?Istun tässä tunnista toiseen ja vaadin niitä vastaamaan.Ne tuijottavat kylmillä silmillään,sinun silmilläsi ja kuiskivat sinun äänelläsi että MEITÄ EI ENÄÄ OLE miten niin ei ole emme me voi kuolleet kadonneet minähän olen sitten yksin ilman meitä ei ole minua minun elämäni tyhjää.Sinä istut viereeni etkä kestä katsoa turvonneita silmiäni haluan huutaa KATSO MITÄ OLET SAANUT AIKAAN mutta en sano mitään käperryn pieneksi haluten kadota.
Seinät imivät meidät sisäänsä.
Antoivat vastineeksi sen.
Sanoivat että ei ole mitään hätää,että nyt voin rakastaa sitä ja se rakastaa minua ja on kanssani AINA ei hylkää niin kuin sinä valtaa ajatukset kivasti niin että sinulle ei vain yksinkertaisesti ole tilaa päässäni.Minusta tulee parempi,vahvempi,kauniimpi.