Tänään pää on ollu aika selkeä.Aamulla ei ollu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heikotusta,ku heräsin.Aamupalalle meno ei niin hirveen nälkäsenä aiheutti ohikiitävän hetken ajan huonon omantunnon(ei sun tarvi syödä ei sulla ole nälkä)mut tukahdutin sen ja söin aamupalan tavalliseen tapaan.Lounaalla söin normaalisti ja vielä yhden leivän..Aion vielä syödä kunnon päivällisen,että jaksan tentissä edes vähän ajatella ja illalla ehkä omenan,jos on nälkä.Tänään ei tarvi pahemmin palautua,ku en oo mitään tehnytkään,niin että en tarvi syödä niin isoa iltapalaa,ku eilen.
   Eikä mua silleen ahdista..Ku yritän ajatella,että v-loppuna tuun liikkumaan paljo,enkä aio oikeesti taas alkaa lihottaan itteeni.Eikä mua hirveesti haittaa,vaikka en enää laihtuiskaan.Tottakai laihtuminen ois plussaa,mut oon ihan ok tällasenaki,ainaki mun vartalossa näkyy se,että liikun.Oikeestaan nyt oon alkanu ihmisten syömisten sijasta kiinnittää enemmän huomiota siihen,miltä niiden vartalot näyttää.Esimerkiksi joistain,joiden tiiän käyttävän alkoholia tyyliin joka viikonloppu,näkyy se ihan selvästi keskivartalon lihavuutena.Ja naispuolisilla henkilöillä sellanen kaljamaha on kaikkee muuta ku kaunis.En mä sellasta kyllä miehilläkään arvosta!Sit ku ne vielä vetää siihen päälle epäterveellistä ruokaa eivätkä liiku ollenkaan,niin siitä ei kovin hyvää voi seurata.
   Miks ihmiset on niin laiskoja liikkumaan?Kunnon lenkki seurana vaan omat ajatukset on jotain niin parasta.Eihän siitä aluksi tietenkään saa paljo mitään irti,kyllä mä tiedän miltä tuntuu liikkua ku on huono kunto.Syksylläki ku ei ollu pitkään aikaan tehny mitään,nii jalat meni tosi herkästi hapoille,enkä mä jaksanu juosta paljo paskaakaan.Mut nyt menee hyvänä päivänä vaikka kuinka pitkään niin,ettei edes huomaa juoksevansa.Nyt mä toivon,että jaksan jopa alkaa nostaa kuntooni entisestään,ku alan syödä enemmän.Ja proteiineja alan ehdottomasti lisätä,pelottaa että oon menettäny jo ihan liikaa lihaksiani.Miks ei vois vaan olla hyvä itelleen?Miks pitää vihata itteensä niin paljo,että kieltää iteltään syömisen..ja senki mä tein vaan sen takia,että mä menetin mulle tärkeän ihmisen.Että mä olin SILLE vihanen.Miks mä rankasen itteeni jos oon jollekki toiselle vihanen?
   Niin mä tein aina kotonaki..Jos suutuin äitille,olin koko päivän syömättä.Tai yleensä se meni niin,että lepyttyäni(illalla)vedin naamaani kaikkee,mikä irti lähti.Ei hirveen fiksua ehkä?Äh,mua ärsyttää just tää:ootan koko ajan,millon pääsen seuraavan kerran syömään.Niin ku ois tulossa nälänhätä.Niin ku sitä ruokaa ei muka ois saatavilla vielä huomennaki.Ehkä se tästä helpottuu,ku mun kroppa tajuaa,että tulee saamaan tästä lähtien JOKA PÄIVÄ vähän enemmän ravintoa tarpeisiinsa.Mut sitä oon vaan miettiny,että kuinka pahasti oon saanu taas sekotettua aineenvaihduntani..Tota säästöliekkiä oon kuitenki harjottanu tammikuusta lähtien.Toisaalta,mä en oo ikinä kokeillu liikkua ja syödä tarpeeksi ja terveellisesti yhtä aikaa.Että mä en oikeen osaa ennustaa,miten tässä tulee käymään.Kaikista parasta ois päästä puhumaan jonku ravitsemusterapeutin kans,joka sanois,kuinka paljo mun pitää syödä(kuinka paljo mä saan syödä).
  Oikeestaanhan mun pitäis lukea tenttiin,joka alkaa kahen tunnin päästä,eikä pohdiskella syömisiäni.Mut mä en millään enää jaksais.Kai mulla nyt jotain on päähän jääny ja jos ei oo,nii sitte uusin ja luen uusintaan vitusti,niin että on pakko tulla ees ykkönen.Ei mua se arvosana kiinnosta,vaan opintopisteet.Asiasta taas viidenteen,en oo jaksanu hirveenä olla sen mun yhden kaverin kanssa tekemisissä nyt sen baarireissun jälkeen..Nytki se kysy et mahtuisko se vappuna samaan kyytiin,ku meen kotiin yhen mun toisen kaverin kans.Me asutaan sen kans ihan naapurikunnissa,mut jos tääki lähtis,nii pitäis tehä ihan helvetin iso mutka.Ja se toivoo,että me päästäis samaan yliopistoon(jotta vois takertua vielä lisää,I assume) ja musta taas on alkanu tuntua,että sille tekis ihan hyvää,jos sen pitäis välillä pärjätä ihan yksin.En mä halua olla ilkee tai mitään,mua vaan ottaa päästä.En mä haluais meidän välejä pilata..Mut väkistenki sitä alkaa käyttäytymään eri tavalla,jos vaan ärsyttää.Mua ärsyttää myös se,että se kattoo aina silleen oudosti tai sanoo tosi vaisulla äänensävyllä "joo",jos kerron lähteväni lenkille.Ruokailussa se aina ottaa salaattia ja jättää sen koskemattomana lautaselle.AINA.Ja syö herkkuja varmaan joka päivä.Toinen miksi:Miks ihmiset ei voi syödä kasviksia?Eikä se syö paljo mitään hedelmiäkään..Vaikuttais senki mielialaan ja jaksamiseen vaan positiivisesti,jos se alkais syömään vähä terveellisemmin.
  Okei,siis mä kyttään EDELLEEN ihmisten syömisiä ja vertaan niitä omiini ja haluaisin sanoa ääneen,jos huomaan niissä jotain vikaa.Säälittävää.Mut ei kai näistä sairaista ajatuksista yhdessä yössä eroon pääse.Valitettavasti.Ruoka on näköjään vaan mulle sellanen asia,johon mä en osaa suhtautua järkevästi.Ja ajoittain se väsyttää mua.Ku ois niin paljo muutaki,mihin vois sen energian hyödyntää.Kuten esim.lukea tenttiin,mut sen suhteen oon näköjään jo luovuttanu.