Milloin tästä tulee helpompaa?Milloin sisäistän kaiken ja opettelen elämään järkevästi?
Ei sinua korvaa säälittävät yhden yön valloitukset.
Ei sinua korvaa edes ikuinen nälkä.
Eikä tämä paikka pyyhkiydy mielestäni koskaan.
Elän vankilassa.Omien ajatusteni muodostamassa kehässä,josta ei ole ulospääsyä.Logiikkani on aukotonta:säännöt luovat turvaa.
Säännöistäni en luovu.Ja minu ja juoksemiseni väliin ei tule mikään.Mutta mitä saavutan seuraamalla,mitä toiset lautaselleen kasaavat?Eikö ole ihan sama sille,mitä muut suuhunsa laittavat,eikö riitä että hallitsen omaa syömistäni rautaisella otteella?Ei riitä.Mikään ei koskaan ole tarpeeksi.
En halunnut häntä.En halunnut kuin sinut,mutta sinua en enää saa.Jos en saa sinua,en halua mitään.En edes ruokaa.Ruokakin on häkki,jonka kalterit ovat lukinneet minut paikoilleen.Mitä tuo mustiin pukeutuva tyttö syö?Entä tuo vaaleahiuksinen?Miten joku voi syödä SEKÄ täyden lautasellisen keittoa ETTÄ kaksi leipää?Ja vielä vaaleaa leipää.Kuinka tuo voi ottaa noin paljon ruokaa eikä ollenkaan salaattia,mikä näitä ihmisiä vaivaa?
Mutta ei ikinä "mikä minua vaivaa".Olenhan kunnossa.Sanoin niin kauan sitten.
Aamulla syödään kaksi ruisleipää.Päällä joko kinkkua tai juustoa.Ja vettä.Tuoremehu on yhtä kuin kaloreita.Kalorit ovat paha.Huijaan ihmisiä.Luulevat että syön paljon kun lautaseni on lähes täynnä salaattia.Illalla ei syödä mitään.Ilta on varattu coca cola light:ille ja päänsärylle.Pohjattomalle väsymykselle.Ikuiselle nälälle.Illat tuovat silmiini kuvia kakuista jotka kuiskivat piruina kaupan hyllyltä.Paholaismaiset keksipaketit.Riivaavat suklaapatukat.
Hengitän light:ini hiilihappoja.Ilmakin voi olla ruokaa.
Olen kylmissäni usein.Varsinkin kädet palelevt.Mutta kaikkeen tottuu,turtuu.Kaikesta voi oppia pitämään.
Logiikkani mukaan sinä olet paha koska aika kanssasi lihotti minut kauas kauniista vartalostani,jonka joskus omistin.Sääntöni sanovat,että sinut tulee unohtaa.Olla näkemättä,niin kuin niitä kakkuja ja keksejä ja patukoita.SULJE SILMÄT.Ja huomaatkos,pian ohitat ne hyllyt ongelmitta,kun ostat vain samoja asioita joka kerta ja pian ohitan sinutkin olankohautuksella enkä taatusti enää juokse surkeana perässäsi selittämässä,kyselemässä,ota kädestäsi muka vahingossa.Kaikesta voi päästä irti.Niin sinusta kuin ruuastakin.
KAIKEN voi unohtaa.Tämän talon,jossa en ikinä saa olla yksin.Tämän paikan joka rampauttaa minut.Virheen jonka tein.KAIKEN voi sulkea mielestään.Nallen ja tien varrelta poimitun kukkakimpun.Siwan pihan.Elokuun 24:nen.Nälän.KAIKEN.