Oottelen tässä taas sitä energiapurkausta, joka on pitäny mut käynnissä iltaisin viime aikoina.Se tulee aina ihan nurkan takaa..Saan mitä omituisimpia päähänpistoja,niin ku esimerkiksi sen muistokollaasin,jonka päätin koota tässä yhtenä iltana..Keräsin kaikkia muistoja tältä vuodelta ja teippailin vihkoon.Nyt ei kyllä oo niin hirveen energinen olo.
   Ärsyttää ku kävin kaupassa ja sit piti ostaa jotain ruokaa torstaita varten,kun en ehdi lounaalle.Ostin Alpenin kevyitä myslipatukoita ja kuivattuja hedelmiä ja nyt ne on tuolla kaapissa kiusaamassa.Just tän takia mä en IKINÄ yleensä osta mitään ylimäärästä varastoon,koska mulle tulee kuitenkin samantien suunnaton himo syödä ne pois häiritsemästä.No en kyllä syö.Ei tee edes mieli.Kuvottaa jos en pääse kunnolla liikkumaan tällä viikolla ku noi säät nyt näyttää olevan tuota vesisadetta jatkuvasti.Siis olenhan minä kaatosateessakin lenkillä käynyt,ei sen puoleen,mutta jotenki vaan hävettää..lähtee sateeseen lenkille ku kämppis kauhistelee vieressä...Tänäänki se eka kauhisteli(eikä edes satanu),mut sit se sano,et hyvähän se vaan on,että käy lenkillä.NO SHIT SHERLOCK!!Ai niin,ja ostin myös Painonvartijat-lehden,oon kaikenmaailman laihdutus-ja liikuntalehtien suurkuluttaja.Pistän niihin oikeesti ihan liikaa rahaa,kuten myös light kokikseen.Mutta parempi niihin ku johonki suklaaseen tai kekseihin,jotka vaan lihottais mut..Parempi köyhä ku läski..;)ja köyhänä ei oo ees varaa ostaa paljo ruokaa,niin voi jopa laihtua!Tää mun logiikka on pettämätöntä!:)
    Joskus mä oon miettiny,että tuleeko mun elämä olemaan aina tätä samaa taistelua nälän ja lihomisen kanssa.Tulenko mä koskaan löytään tasapainoa,jossa mun ois hyvä olla itteni kanssa,mun ei tarvis kiduttaa itteeni,mut en myöskään huomais olevani taas järetön pontso?Syksyllä mulla oli vähän aikaa hyvä olla,koska täällä ei ollu vaakaa,pääsin eroon vaakariippuvuudestani ja musta tuntu kivalta elää..mut se teki musta läskin.Annoin itelleni luvan syödä aina vaan enemmän..Miten sitä voikin tulla niin sokeeks omalle lihomiselleen?
   Tuosta muistuki mieleen,et en mä sillonkaan koskaan ku painoin yli 90 kg ajatellu olevani mikään kauheen läski.Vasta lukion ykkösellä,ku näin meiän luokkakuvasta että HELVETTI,mähän oon melkeen 2 kertaa niin levee ku muut tytöt,mä päätin että mun täytyy alkaa tehä asialle jotain..Mun oli voitettava suunnaton vastenmielisyyteni kaikenlaista liikuntaa kohtaan ja alettava vähä kattoon mitä suuhuni pistin.Sillon aluksi mä jaksoin käydä joka päivä lenkillä..Tosin se lenkki oli vaan joku puolentoista kilsan mittanen,että siinä ei sinänsä ollu mitään hurraamista.Ja mä muistan sen onnen tunteen joka seuras,ku juoksin sen pikku lenkkini ekaa kertaa kokonaan.Ja miten ne kaikki kyseli,mikä mun salaisuus on..
    Mä en halua enää sitä 90 kilosta mua takas.Mulla on nyt niin paljo vahvempi olo.Ainaki ajoittain..Nyt ei oo niin järisyttävän hyvä olo,palelee,väsyttää ja no,verensokeri alhaalla,säästöliekki päällä,kyllä kaikki tietää miltä se tuntuu.Mutta taidampa nyt jatkaa ton lehden lukemista..;)