Mua ärsyttää se,että vaikka mä kuinka yritän syödä normaalisti ja ennen kaikkea suhtautua ruokaan ja kehooni normaalisti,niin silti mun mieli viljelee niitä iänikuisia "oon vitun läski"-ajatuksia.Ja se,miten mä edelleen kiinnitän huomiota toisten syömisiin..Tänäänki huomasin ajattelevani,että mun kaveri,joka syö nyrpistellen oikeeta ruokaa,on just sen takia aina siellä karkki-tai keksihyllyllä..Sitte se valittaa että väsyttää ja että se on lihava(mua niin rasittaa ku sen pitää joka välissä mainostaa,kuinka lihava se on.Saatana tekis sitte asialle jotain,eikä vaan valittais!)ja ihmettelee mun itsekuria.No,mulla on makeanhimo ainaki vähentyny tosi paljo,ku syön vähä enemmän oikeeta ruokaa.Sitte mun tekis älyttömästi vaan mieli sanoa sille,et "niin,no,jos koittaisit syödä välillä terveellisesti ilman kaikenlaisia turhia välipaloja,niin vois tulla parempi olo.Ja by the way,ruisleipäki on keksitty!En mä tiedä,jotenki se ihminen vaan ärsyttää mua nykyään..suurin syy siihen tietty on se,että se ripustautuu..mut pakko yrittää tsempata itteensä käyttäytymään suht normaalisti.Nii ja seki mua ärsyttää ku se koko ajan valittaa et "tekee mieli jätskiä",no kaippa tekee ku ei muuta syö!No,oma on elämänsä,en aio siihen puuttua,vaikka mieli tekiski.
  Itessäni mua ärsyttää myös se,että mun pitää aina selittää muille,miksi syön niin paljon.Esim.eilen kerroin kaverilleni,että söin 2 myslipatukkaa,kaks omenaa ja rahkaa hedelmäsoseen kanssa..ja heti perään et"mut mä söin päivällisellä niin vähä",mikä oli kyllä totta,mut silti.Ei kai mun tarvi selitellä syömisiäni muuten,ku että oli nälkä!Mulla OLI nälkä,paitsi ne myslipatukat ois voinu jättää syömättä.En kyllä osta niitä enää,ne on ihan turhia.Olkoonki kuinka "kevyitä"tahansa,ei paljo lohduta ku niitä kuitenki vetää useamman kerralla.
  Huomenna me mennään muuten taas baariin.ONNEKSI tää mun ripustautujaystäväni ei lähde mukaan,en ois kestäny taas sitä määräilyä,"et kyllä mitään miehiä iske" ja "ostapa mulle vettä".Lisäksi se on aina mun drinkillä,ku se ei uskalla käydä hakeen omaa.Mä oon niin ilkee ihminen..mut ei tollasta vaan jaksa.
  Kohta pääsen muutamaksi päiväksi kotiin.Aion käydä vaa'alla,vaikka se mua pelottaaki.Huomaa heti,et tulee sellasia ajatuksia,et "pitäis olla vähällä ruualla se edellinen päivä,et vaaka näyttäis mahd.vähän".Mut en aio olla.Ei mitään paastoamisia enää,oon kiusannu niillä itteeni jo ihan tarpeeksi.Yritän aatella,et jos oon lihonu,niin todennäkösesti se on vaan jotain nestettä ja että mun kropalta menee vähän aikaa tottua siihen,että se saa ruokaa aina ku se sitä vaatii.Et kyllä mun aineenvaihdunta vähitellen sopeutuu ja sitte voin ehkä vielä laihtuakki.
  Täytyy vaan yrittää ajatella terveesti ja pitää itestään huolta..ehkä mä vielä joskus voin suhtautua itteeni ja ruokaan normaalisti.