Ollessani kotona mä tajusin taas miten helppo siellä oiskaan lihoo.Ensinnäkin,äidillä on joku ihme hamstrauspakko:jos esim.jotku vanukkaat on tarjouksessa,sen on kyllä pakko ostaa niitä.
Muistan miten lihavina aikoinani söin leipää ihan järjettömiä määriä.Söin sitä jos mitään "hyvää"ei ollu tarjolla.Mun oli pakko jatkuvasti olla syömässä jotain.Varsinki lomilla mä lihoin,koska makasin vaan päivät pitkät ja tekemisen puutteessa ahdoin naamaani kaikenlaista,mitä millonki..ja oikeen ruuanki piti olla jotain pikaruokaa aina,koska muu ei "maistunu hyvältä".No ei kai,ku koko päivän on jauhanu jotain leipää!Nyt tiiän,että KAIKKI maistuu hyvältä jos on tarpeeksi nälkä.Ja aina ku käytiin kaupassa mun oli saatava jotain "hyvää".Jos mulla teki jotain mieli,eikä meillä ollu mitään,mä kehittelin jos minkälaisia systeemejä.Tein mokkapalojen päälle tulevaa kuorrutusta ja söin paljaaltaan..Niin ja muistan miten kerran kesälomalla makasin sängyssä,join limsaa ja söin varmaan kymmeniä sokerikorppuja.Jos äiti osti semmosen kaurakeksipussin,se meni mulla yhdessä illassa mehun kanssa.Plus kaikki muu mitä kaupasta olin halunnu.Eli yleensä jäätelöä,vanukkaita ja raejuustoo.Toi raejuusto oli kyllä outoo nyt kun aloin miettiin.En tykänny yhtään,jos äiti oliki ostanu rasvatonta vahingossa.Mutta söin sen kuitenki.Mitäpä mä nyt olisin syömättä jättäny.Kerran toivoin äidiltä,että se paistais mulle perunat voissa.Oikeessa voissa.Äiti osti vaan sitä varten voita.Voi jumalauta.Kaiken piti olla niin helvetin rasvasta.Nyt ku näin niiden syövän sellasia paistettuja perunoita,makkaraa ja kananmunaa,meinas tulla oksennus.En mistään hinnasta laittas sellasta enää suuhuni,oli sitte paistettu missä tahansa.
  Mut sellasta ruokaa mäkin penskana söin.Joten missä mä olisin voinu oppia syömään oikeen,ku ei meillä kukaan paitsi äiti syöny mitään salaattiakaan?Eikä meitä ikinä opetettu mitään kasviksia syömään..Ja koska mä en luonnostani ole hyvä liikkumaan,mulle ei kehittyny ku vihaa liikuntaa kohtaan.Mä olin AINA kaikista huonoin kaikessa,mut varsinki hiihdossa ja telinevoimistelussa.Mua alkaa edelleen oksettamaan ku mietin telinevoimistelua.Koska oon nyt paremmassa kunnossa,suostuisin hiihtoa kokeilemaan,mutta jos mut laitettaisiin yrittämään jotain volttia trampoliinilla,juoksisin edelleen karkuun.Niin syvät traumat mulle jäi varsinki ala-asteen liikuntatunneista.Joskus mä hekumoin ajatuksella,miten näyttäisin mun ala-asteen aikaiselle hitleriopettajalle että MÄ JUOKSEN.Mut mun nykyinen liikuntamyönteisyyteni ei todellakaan syntyny liikuntatuntien ja -opettajien johdosta.Ala-ja yläasteella mun itsetunto oli mitä surkein ja liikuntatunnit vaan alensi sitä entisestään.
  Se olin minä joka päätti laihtua.Lähteä lenkille joka päivä,vaikka se oli aluksi yhtä tuskaa.Sillon mua motivoi ajatus mun laihasta kaverista,halusin olla niinku se,laiha,suosittu,itsevarma.Ja ku lopulta painoin vähemmän ku se,mun itsetunto oli ku huomaamatta laihtumisen myötä parantunu.Liikuntatunneilla uskalsin osallistua enemmän,koska tiesin että mulla on hyvä kunto.Mut eihän niitä liikuntatunteja enää sitte lukion loppuvaiheessa enää ollu,siksi toivon että oisin älynny laihduttaa jo yläasteella.
   Mut koska mä en oo oikeestaan ikinä osannu syödä oikeen,niin se menee mulla äärilaidasta toiseen.Se lähtee niin helposti käsistä..vaan tiukalla itsekurilla mä sain ne 30 kg laihdutettua..ja toiset kyseli mun salaisuutta,pohti sitä mun selän takana,enkä mä kertonu syöväni niin vähän että multa lähti hiukset päästä.Että mulla on jatkuvasti nälkä.Kun mä oon just syöny,mulla on nälkä.Että iltasin mä en syöny mitään.Sanoin vaan alkaneeni liikkua.
   Sitte ne sanoi,että musta on tullu kaunis.Että ne oli säälitelleet mun ollessa lihava,ku mä oisin niin kaunis jos en ois niin lihava.Ku mä laihduin,mä sain tietää kaikenlaisia asioita.Meidän luokan hyvännäkönen urheilijapoika otti mut kännissä viereensä,mitä ei ois ikinä tapahtunu mun ollessa vielä lihava.Etteikö muka laihuus tuo onnea.Lihavana mä en saanu ketään,en ollu kenellekään jätkälle mitään.Siinä ei luonteella tai "sisäisellä kauneudella"ole mitään merkitystä,jos ei oo laiha.Ja sitä mä yritän nytki hokea itelleni,ku yritän kestää nälkää huomisaamuun asti.