Askelistani tullut raskaita
näitä teitä enää kulkea
Miten niin voikaan olla
että tietävät kaiken kaikesta
Tietävät ensimmäiset hetkemme
yölliset retkemme
ja jokaisen sanamme
kuulivat askelissamme

Oliko silloin vielä aurinko
taivaalla ja minä nauroinko?
Miltä se kuulosti,kertoisitko?
Minä kun en enää muista
Minua ei enää naurata

Minä menen pois lujempaa
kuin ikinä tänne tulinkaan
Enkä katso taakseni
kukaan ei kuitenkaan
perääni jää vilkuttamaan
Unohdan että koskaan tätä paikkaa olikaan
Tai mitään mistä nimesi voisin muistaa

Hymyistäni tullut onttoja
Milloin olivat aitoja?
Eivätkä muut tajua
että mitään olisi vialla
Vietän aikani kuvitelmissa
pehmoisissa harhoissa
ja kyyneleet silmistäni poissa
nyt sisääni pesäänsä rakentamassa

Milloimoli vielä aurinko
minussa,kasvojani kirkastamassa
Miltä tuntui olla elossa
Voisitko kertoa
Minä kun en enää muista

Miltä tuntuu hengittää
ilman että se päässä kiristää
Miltä tuntuu elää
ilman että väkisin yrittää