Minun on kylmä.
Tekstiviestissä ne ikuset sanat:Minä rakastan sinua.
Mutta et enää.Et enää pitkään aikaan.

Minä en tiedä miten pitkään enää jaksan.
Olla aina sinun,teitpä mitä tahansa.
Antaa anteeksi ja unohtaa koska niinhän tehdään kun rakastaa.
Osaisimpa rakastaa muutakin kuin vain sinua,hiljaisuutta ja nälkää.

Pysyn tyytyväisenä tässä keinotekoisessa kylläisyydessäni.
Pehmeässä horroksessani.
Sen seitit eivät päästä minua putoamaan.
Se ei jätä koskaan.

Olet antanut minulle liikaa toivoa.
Liikaa ylimääräisiä hetkiä,sanoja.
Minä annan periksi liian helposti
ja uskon niistä jokaiseen.

                                                                        *

Jos teen tämän taas itselleni
kasvaako onneni takaisin
kuin siivet selkääni
olla keveä kuin perhonen
Tuoko se hymyni takaisin
tai sinut?

Minä osaan taistella ja pystyn siihen
Olen tehnyt sen aiemminkin
Silloin ei edes ollut sinua elämässäni
Minä olin silloin vielä siellä
missä nälkää on helpompi kestää

Se on minussa aina.
Pysyy liimaantuneena selkärankaan.
En ole saanut sitä itsestäni ulos edes piiskaamalla
Se saattaa piilotella jonkin aikaa
kunnes taas iskee kyntensä syvään,syvään
Se pysyy ja luikertaa ajatuksiini
kun olen heikoimmillani
Ikuinen taistelu itseni kanssa.

Kuunnellen autojen ääniä ulkoa.
Jospa joku niistä toisi sinut minun luokseni
ehkä puhaltaisit sen pois,
kivun joka tekee minusta tyytyväisen.

Taas yksi minuutti kulunut syömättä.

                                                                           *

Antakaa minun ajelehtia pois,hiljaa.Omaan maailmaani,omiin suloisiin harhoihini.Sinne missä hengittäminen ei purista eikä hymyileminen kiristä.Missä minulla ei ole vatsassani kuin ilmaa.
   Yksi päivä,toinen,kolmas..Antakaa minun tehdä niistä turvallisia,samaa kaavaa toistavia,minun maailmaani suunnittelemattomuudet eivät kuulu.Antakaa minun upota lohdullisiin rutiinehini,minä teen niistä itselleni lämpimän pesän.Sinne eivät pääse uteliaat kysymykset,katseet selän takaa,miten paljon syön,miksi luen tällaista kirjaa ja kuinka kauan juoksen.Ikään kuin minä ikinä kertoisin totuutta.Ikään kuin totuus olisi jotain kaunista.
    Antakaa minun olla niinkuin haluan.Tehdä mitä tahdon.Ennen kaikki askeleeni veivät tänne,nyt ne tahtovat täältä pois.Kukaan ei saisi olla väsynyt täällä.Mutta minä olen.Minä en jaksa.Yksi askel,toinen,kolmas..Ne tekevät minut vahvaksi.
    Antakaa minun kuluttaa aikaani:sekunnin,minuutin,tunnin,päivän juuri niin kuin itse haluan.Antakaa minun tehdä itsestäni sellainen,että jaksaisin taas.Mitä te muka edes minusta tiedätte?Ette arvista,ette tästä loputtomasta taistelusta.Siksi neuvonne eivät paina mitään.
    Antakaa minun upota tähän uneen.Se on parempaa kuin mikään,mitä todellisuudella olisi tarjota.Hän on unessa minun kanssani.Ja minä olen höyhenen keveä.Hän on taas minussa ja minä olen hänessä ja meidän aikamme ei koskaan lopu.Me olemme jääneet ensimmäisen hetkemme vangeiksi ja hän rakastaa minua ja minun silmiäni ja hiuksiani ja minä rakastan häntä,hänen käsiään ja ääntään ja me olemme sykkyrällä ja meidän on hyvä olla siinä eikä koskaan tule kiirettä meidän väliimme.Meidän ei ikinä tarvitse erota.
    Kuinka minä tulinkin niin sokeaksi?Hänen sylissään saatoin sanoa hyvästit rutiineilleni,hyvästit turvalliselle samankaltaisuudelle,jolla olin päiväni täyttänyt.Että muka minun ihan piti syödä vaikka en juossut enää metriäkään.Naurettavaa.Että muka saisin syödä.Tai että minun ei olisi pakko juosta.