Enää olla täällä.En lauantai-yön jälkeen.Mä en jaksa enää katella näitä helvetin paikkoja,jotka on täynnä muistoja musta ja siitä.Musta on tuntunu näin pahalta viimeks sillon ku me erottiin..Miks sen piti tehdä mulle näin?Pyysinkö mä jotain saatanan armopaloja?Ikinä en sitä takasi anellu,ite se oli aina mun luo tulossa.Ja sit yhtäkkiän ollaan niin jäistä että.
   Oli ihana käydä juoksemassa.Purkamassa vähä paineita.Ja ihana ku en eilen sortunu syömään enää koko päivänä niiden aamun(liiallisten)syömisten jälkeen.Kavereiden kanssa podettiin krapulaa ja purettiin ajatuksiamme..Niiden kettuilu siitä mun yhen yön jutusta ei parantanu mun morkkista tippaakaan.
    Kämppis taitaa uskoo että mulla on joku liikuntariippuvuus tai jotain.Aamulla jotain siihen suuntaan vihjas ku sanoin et pakko mennä tänään lenkille ku en oo kahteen päivään käyny.Mut ei mulla oo.Siis tietty yritän joka viikko päästä 5 kertaa juokseen,mut tiiän kyllä että levätäkin pitää.Enkä mä nyt voinu sanoo sille et suurin syy mun pitkiin lenkkeihin laihduttamisen lisäksi on se,että mä haluan olla yksin.Vähän aikaa erossa kämppiksestäki..Olin sit vaan silleen et mulla mitään riippuvuutta ole.Justhan vittu löhöilin koko viikonlopun.Että näin.
    Kohta mä pääsen muutamaksi päiväksi kotiin ja käymään vaakalla.Siistii.Toivottavasti oon kans laihtunu,muuten oon taas oottanu ihan turhaan.Ihana päästä täältä hetkeksi pois.
   Pitäis yrittää varmaan kirjottaa tää kipu pois.Jotenki en vaan löydä sanoja,tai sitte siitä kirjottaminen tarkottais et mun pitäis kohdata se tuska silmästä silmään.