Nyt se mun ripustautujakaverini sit eilen illalla tekstas,et oonko suuttunu sille jostain.Ei musta ollu alkaan lateleen sille kaikkia niitä juttuja,jotka mua ärsyttää,joten sanoin vaan,että "en tietenkään".Sit se alko tilittään,miten yksinäiseksi se on ittensä viime päivinä tuntenu,ku mä en oo nauranu sen jutuille(whoah,en tienny että mun nauramisilla on noin suuri merkitys!)ja miten se on niin hirveen masentunu ja blaa blaa..Mä silleen et mitä varten se mulle tilittää,en mä mikään helvetin psykologi ole!Hivenen rasittavaa.Sanoinki sille,et kantsis varmaan puhua jollekki joka oikeesti osaa auttaa,et en minä tiedä mitä sen pitäis tehdä.Se vaan et "pakko välillä saada puhua jollekki johon voi luottaa"..Argghh..Teki niin mieli sanoa sille,että on tässä vittu ite kullaki ollu vaikeeta viime aikoina,et luuleeko se että mulla ei olis omiaki ongelmia?Mut mä en vaan viiti laittaa meiän välejä kovin pilalle,on kuitenki viimeset viikot menossa täällä.
  Mä en oikeesti tajua,miks mä oon muka sille se "kaikista tärkein",on sillä muitaki kavereita,sellsia joiden kanssa se on ollu pitempäänki tekemisissä,miks mä oon muka sen joku vitun "bestis",ei mua kiinnosta olla kenenkään "bestis"enää tämän ikäsenä.Mut nyt loppuu tämä munki angstaukseni tältä erää,mun pitää alkaa laittautumaan iltaa varten,koska me lähdetään bilettään!!:)