Kävin kaupassa.Ostin semmosen pienen,60 g kevytjäätelön.Ja lisää kokista ja purkkaa.Vedin sen jäätelön jo ja päätin,että siitä ei tule mulle huonoa omaatuntoa.No,kävelin kaupasta takas vähän pitempää reittiä,että jos siinä ois jotain kulunutkin..Mitä tosin epäilen.Oli ihana päästä raittiiseen ilmaan.
   Ku tulin kauppaan,näin että siellä on myös yks eksäni kaveri jonka luona oltiin joskus mun entisessä elämässä juomassa.Heti ku näin sen,aloin hokea mielessäni että nyt en ahistu.Eikä mua ahdistanutkaan..kovin paljoa.Lähinnä olin utelias,halusin nähdä huomaako ja tunteeko se mut(eli onko mua enää olemassa siinä toisessa maailmassa)..Ilmeisesti se ei huomannu,mutta ei mua ois haitannu vaikka se oiski huomannu ja tuntenu.Koska MUA EI ENÄÄ KIINNOSTA.Mulla oli tollanen ihana hällä väliä-fiilis koko kauppareissun ajan.Mua ei kiinnosta,tunteeko joku random tyyppi mua enää,jos mä oon joskus jutellu sen kans.Ei se ollu mulle millään tavalla merkittävä,kenestäkään mun eksän kavereista ei ehtiny tulla mun kavereita.Mua ei kiinnosta nää valopäät täällä,koska mun ei tarvi enää kauan katella niitä.Ja mua ei kiinnosta mitä ne musta aattelee,mä voin istua täällä yksinäni ja tehdä mitä mua huvittaa,koska MÄ OON MÄ ja tää on mun elämä.Ne ei tunne mua.Ei ne mun eksän kaverit tunteneet mua,eikä se itekkään kovin hyvin,en anna itestäni kovin helposti paljoa kerralla.Mä voin vaikuttaa tosi hiljaselta ja syrjäänvetäytyvältä,mut se on vaan yks puoli musta.Sillä tavalla mä suojelen itteeni.
    Se mikä merkitsee on,että mun kaverit tuntee mut.Että ne tietää,että jos oon kovin hiljanen ja vakava(mitä voin vieraassa seurassa olla koko ajan)niin mulla ei oo kaikki ok.Mun eksä ei kerenny nähdä mua oikeessa seurassa kertaakaan..Se harmittaa mua ehkä eniten.Se ei kerenny nähdä minkälainen mä oikeesti olen.Mutta mitä helvettiä varten mä siitä taas jauhan.Se on ollutta ja mennyttä,enkä mä siihen elämään enää takas pääse.
    Nyt alko vähän kaduttaa se jäätelö..Mut ei siinä ollu ku 78 kcal,et ehkä se ei niin hirveesti haitannu..Mut en tosiaan aio ottaa tavaksi syödä tollasia ylimääräsiä.Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni mä ootan maanantaita.Tää päivä on tuntunu niin saakelin puuduttavalta ja pitkältä...Ja nyt oon tehny nuo kolujututki siihen vaiheeseen,ettei enää oikeen oo mitään tekemistä.Ompas outoa.