Jä tänään oli sellanen päivä.Mun lenkki oli aivan mahtava.Suosittelen vesisateessa juoksemista lämpimästi!Aluksi tuntu että ei saatana en kyllä lähe,mut sit mua rupes ahistaan niin paljo,että oli pakko lähtee ja heti ku oli saanu raahattua perseensä ulos niin jo alko elämä hymyillä.Ei siis satanu ihan kaatamalla,sitte se varmaan ois ollu vähemmän nautinnollista,mut välillä tuli vettä jonku verran..Mut juoksu rullas ja vedin sitte sen mun pitkän lenki ihan silkasta juoksemisen ilosta.Se ittensä ja laiskuutensa voittamisen fiilis on jotain niin mahtavaa.
   Ja ku tulin takas niin eikös vaan kämppis heti antanu tulla palautetta,että "sä se kyllä oon ihan hirvee lenkkeileen!Taas olit ihan tosi kauan."Mä en jaksanu sanoa siihen mitään.Eikä tuo ees ollu mikään himo pitkä,vähä yli tunnin vaan.Ei kiinnosta.Olkoon huolissaan jos tykkää saatana.Kyllä mä ite tiiän millon mä jaksan ja millon mun pitää levätä.Ja jos musta tänään tuntu siltä että mä jaksan,niin tottakai mä nyt käytän sen hyväkseni!Mistä sen taas tietää koska seuraavan kerran pääsee kunnon lenkille.
   Voi paska,voishan tässä tietysti alkaa lukeen tenttiin..hetken aikaa jo kuvittelin et eihän mulla tässä oo muuta tekemistä ku datailla,nii muistin ton fuckig tentin..Ei kai se auta.